Kirjaa kirjoittaessa ei ole merkityksetöntä, millaisia nimiä kirjan henkilöille keksii. Joku nimi on ihmiselle kuitenkin ristittävä, niin oikeassa elämässä kuin romaanissa. Nimi antaa suunnan sille, millainen romaanihenkilö on ja mitä hänet voi laittaa uskottavasti tekemään.
Ainakaan itse en tekisi Urpo Kymäläisestä Milanoon muuttanutta muotisuunnittelijaa enkä Tobias T. Cajanuksesta nenäänsä rassailevaa renkiä maataloon.
Joitain vuosia sitten valmistelin romaanikäsikirjoitusta, jossa päähenkilö oli Pertti Putkonen tai jotain vastaavaa. P. Putkosella oli polkupyöräkorjaamo pienessä kaupungissa nimeltä Kouvola, jossa hän rassasi vioittuneita fillareita.
Ei siitä tullut mitään. Siis kirjoittamisesta. Putkosen korjaustyöt kyllä sujuivat, mutta en jaksanut oikein kiinnostua niistä. Ei ole hedelmällinen lähtökohta, jos kirjailija nukahtelee kesken luomistyön.
Myöhemmin sijoitin P. Putkosen korjaamon Intiaan, Punen kaupunkiin, jossa vilisee saman verran ihmisiä kuin koko Suomessa. Intiaa tapahtumapaikkana puolsi myös se, että sinne voi sijoittaa juonenkäänteitä, jotka tuntuvat Kouvolassa epäuskottavilta. Korjaamosta tuli Polkupyöräkorjaamo Adhikara S. Patil. Siinä nimessä on eksotiikkaa Perttiin verrattuna. Hänen vaimostaan tein Mahajadeemin, en Marjattaa. Kirja valmistui, ja muutama lukija antoi palautetta. Oli kuulemma vaikea ymmärtää, ketkä hahmoista olivat miehiä ja ketkä naisia.
Joskus helpotan kirjoittamista keksimällä henkilöille englanninkieliset nimet. George ei tuo samanlaista mielikuvaa kuin suomalainen Yrjö. On hyvä, jos nimeen ei yhdistä liikaa tuntemiensa Perttien ja Marjattojen ominaispiirteistä. Kun lähetin kustannustoimittajalleni näytteen erään käsikirjoituksen alusta, soitin perään, ja pyysin ettei hän ihmettele suotta, miksi suomalaisen perheen isä on Jack, vaimonsa Lisa ja poikansa William.
Keväällä antologiassa Kirja kulkee julkaistun novellini päähenkilöt ovat suomalainen Kauno (niin kovin pehmeä nimi ja pehmeä oli henkilökin ja - yllätys, yllätys - hän harrasti kaunokirjallisuutta ) ja venäläinen Larisa. Kun kävin lähettämääni tekstiä äskettäin läpi, huomasin, että parissa kohtaa Larisa oli yhä Valentina, alkuperäinen nimivalintani. Kirjan toimittaja oli onneksi huomannut tehdä korjauksen.
Ei taida olla harvinaista, että kirjan tekemisen edettyä pidemmälle henkilöiden nimet muuttuvat samalla kun heidän luonteensa syventyvät. Ainakin yhden tunnetun suomalaiskirjailijan valmiissa kirjassa romaanihenkilön nimi vaihtuu hetkeksi ja palaa pian takaisin alkuperäiseksi. Lipsahduksesta pystyi päättelemään, mikä nimi kirjailijalla oli ollut aluksi mielessä.
