Miksi
Jeppe juo? Miksi nuori ei lue?
Jeppe
ei juo vitutukseen. Se on juo, koska se on tottunut juomaan ja
tottumus vituttaa sitä aina välillä.
Nuori
lukee, mutta ei kirjoja eikä lehtiä. Se lukee kyllä kirjan, kunhan
joku tekee niin hyvän, ettei sitä voi laskea käsistä.
Luetko
sinä? on Suomen Kustannusyhdistyksen ja Sanomalehtien Liiton
yhteiskampanja, jonka tavoitteena on innostaa kahdeksasluokkalaisia
selailemaan muutakin kuin puhelimensa näyttöä.
Kampanja
sujuu niin, että parikymmentä lehteä julkaisee kolmiosaisen
novellin ja nuoret ympäri Suomen tekevät siitä kirjoitelman.
Parhaat palkitaan stipendein.
Tänä
vuonna sain kunnian kirjoittaa kampanjan novellin ja tällä viikolla
se julkaistaan pätkissä paikallislehdissä. Koska novelleja syntyi
sivutuotteena toinenkin, julkaisen varjonovellin Prinsessan
teinivuodet täällä.
PRINSESSAN TEINIVUODET
Ensimmäinen
osa
Olipa kerran.
Näin sadut usein alkavat, ja niin on aloitettava tämäkin tarina, sillä onhan päähenkilömme prinsessa.
Mennäänpä
ihan alkuun, tai melkein alkuun, sillä kukista ja mehiläisistä ja
hedelmöittymisen ihmeestä ja kuninkaallisista voihkinoista ei
saduissa ole tapana kertoa.
No siis. Eräänä keväänä kävi niin, että vilkkusilmäinen kuningas Henrik ja hänen puolisonsa, ihastuttava elokuvanäyttelijätär Anna Jackson, uudelta nimeltään Astorian herttuatar Anna, saivat kauan odottamansa suloisen tyttölapsen.
Tai niin huutelivat iltapäivälehtien otsikot, vaikka kuten tunnettua, niissä saattaa olla mukana ripaus vääristelyä, liioittelua ja suoranaista lukijan huijaamista.
SULOINEN prinsessa on syntynyt! Hovin IHANA pikku prinsessa! Henrik ja Anna & PIKKU-KAUNOTAR!
No jaa. Prinsessa ei ollut erityisen sievä, ei edes vauvana.
Itseasiassa hän oli iso, ilkeämielisten mukaan ruma ja persoonaltaan melko vähän prinsessamainen, kuten myöhemmin selvisi.
Onnellinen perhetapahtuma koettiin Pyhän Ursulan sairaalassa, jossa kuningasperheellä oli tapana synnyttää seuraavat hallitsijapolvet. Pian koko valtakunta tiesi, että prinsessa Mary saapui maailmaan 4670 grammaa painavana ja 53 senttiä pitkänä ja että sekä äiti että lapsi voivat erinomaisesti.
Tunnelma ei ollut oikeasti ihan noin auvoinen. Tarkennetaan, että syntyessään prinsessa oli verinen ja limainen ja rääkyvä kääryle, eikä hänellä ollut todistettavasti hopealusikkaa suussaan kätilön ottaessa hänet vastaan. Ja koska hän oli epätavallisen suuri, hänen hento äitinsä repesi niin, että häneen oli ommeltava 45 tikkiä. Siitä lööppilehdistö ei raportoinut, eikä myöskään siitä, että ponnistaessaan prinsessan maailmaan herttuatar Anna karjui hengitysharjoituksissa opittuun tahtiin: ”Fuck, fuck, fucketi fuck.”
Tuleva hallitsija pääsi ensimmäisiin virallisiin valokuviinsa kolmen päivän ikäisenä. Hänet puettiin röyhelöiseen mekkoon ja aseteltiin äitinsä syliin.
Prinsessan untuvaiseen, mutta jokseenkin muhkuraiseen päähän sovitettiin kultainen tiara Astorian linnan suuressa salissa, ja molemmat vanhemmat miettivät samaa, vaikkeivat sitä ottaneet puheeksi: ”Onko tuo möykky muka minun lapseni?”
Prinsessa oli syntyessään suurikokoinen, eikä hän
sirommaksi muuttunut taaperona, leikki-ikäisenä eikä edes
koulutien alkaessa.
Hän ei ollut linnunluinen kuin äitinsä. Hänellä ei ollut siroja näyttelijättären kasvoja vaan – jos johon pitäisi verrata – hänen naamansa muistutti turpeaa täysikuuta, johon oli upotettu kaksi tihrusilmää ja niiden keskelle perunamainen, vinoon tyrkätty nenä, johon kasvoi murrosiän aikana sellainen keko finnejä ja märkäpäitä, että hovin yksityissihteeri vitsaili prinsessan jääneen ampiaisparven hyökkäyksen uhriksi.
Marysta oli tullut teini, mutta häneltä puuttui yhä isänsä hurmaava hymy, suora ryhti ja korrektit käytöstavat.
Prinsessa pisteli neulalla korvansa täyteen reikiä ja laittoi niihin letkan rengaskoruja niin, että korvantehdet näyttivät kierrelehtiöiltä.
Kun hän lähti ostoksille, Rolls Roycen takapenkillä istui usein hänen ystävänsä Luke Smith, ja heidän jäljiltään auton lattialla pyöri siideritölkkejä ja tumppeja, jotka kuljettaja siivosi huomaavaisesti pois.
”Mitä
me teemme?” Henrik kysyi vaimoltaan tuskaisesti eräänä iltana.
”Marysta sentään pitäisi tulla jonain päivänä kuningatar?”
(To be continued...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti