Pulaan joutui Joyce

Tapasin kirjailija James Joycen Dublinissa kymmenisen vuotta sitten. Hän seisoskeli North Earl Streetillä ja nojasi keppiänsä jalustaa vasten.
   Vaadin päästä yhteiskuvaan hänen kanssansa. Koin Joyceen henkistä yhteyttä, vaikka en ollut lukenut yhtään hänen kirjaansa. Enkä ollut julkaissut itse yhtäkään kirjaa.
   Halusin olla hänen kaltaisensa. Olisin mielelläni ollut kirjailija tai patsas. Päätin lukea heti ensi tilassa Odysseyksen, kun palaan kotiin.
   Tänä kesänä kohtasin irlantilaiskirjailijan uudestaan hieman yllättäen. Hän oli kaukana kotimaastaan, Pulan kaupungissa Kroatiassa. Joyce istuskeli pronssisena Caffe Bar Uliksin terassipöydässä vanhan kaupungin kupeessa. Istahdin hänen viereensä ja silmäilin listaa. Kahvila oli hinnoitellut juomansa niin, ettei kirjailijoilla ole varaa niihin.
   Joyce oli asunut nuoruudessaan jonkin aikaa Pulassa, eikä ollut kuulemma viihtynyt siellä. Hän muutti vaimonsa Noran kanssa Italiaan Triesteen ja sai siellä valmiiksi novellikokoelmansa Dublinilaisia.

   Kuvautin itseni Joycen kanssa ja jatkoin nopeasti matkaa. Oli kiusaantunut olo, sillä en ole edelleenkään tarttunut hänen kirjaansa ja keskeyttänyt sitä liian vaikealukuisena kuten tapana on.