Vieraanvaraisuudesta

Olen ollut nyt melkein viikon muukalaisena Beninissä Länsi-Afrikassa. Sinä aikana on saatu tutkittua, että joka seitsemäs suomalainen on rasisti.

Arvelen heitä olevan enemmän. Jokainen, jonka olen kuullut aloittavan lauseen ”En ole rasisti, mutta...” on paljastunut rasistiksi vietyään lauseen loppuun.

Olen kokenut olevani tervetullut Grand-Popon kylään. Aika moni vastaantulija toivottaa: ”Bonjour, Monsieur!” Muutama lapsi on huudellut ”yovo”, vieras. Se minä tietysti olen. Vain kerran pari paikallista käytti keskenään nimitystä valkoinen ohittaessani heidät.

Aloin muistella muita kokemuksia, jolloin olen ollut kaukana kotoa. Intian Mahabaleshwarissa ventovieraat kättelivät ja toivottivat lämpimästi tervetulleeksi. Asuessani intialaisen luona, hän nukkui lattialla ja petasi minulle vuoteen sänkyynsä. Ihmeteltyäni järjestelyä hän sanoi, että hindulle vieras on kuin jumala.

Käydessäni Za´atrin pakolaisleirillä Jordaniassa Syyriasta paennut perhe tarjosi hökkelissään teetä. Mies, jonka lapsista yksi oli kuollut ja toinen kateissa, kutsui telttaansa ja laittoi omenavadin kiertämään. Lähes kaikki muu oli menetetty, mutta vieraanvaraisuus oli tallella.

Millaista on olla muukalaisena Suomessa? Harva taitaa tervehtiä kadulla. Kutsuja kotiin ei välttämättä satele. Kuulemani mukaan maahanmuuttajia on pyydetty palaamaan sinne, mistä ovat tulleet.

Juutalaisten pyhä kirja Raamattu (ja samalla kristittyjen Vanha Testamentti) toteaa maahanmuuttokriitikolle näin: ”Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen.”

Vieraanvaraisuuden perussääntö uskonnosta riippumatta on se, että vierasta kohdellaan paremmin kuin omaa väkeä. Vieraalle paistetaan aamulla munaa ja pekonia ja kaadetaan lasiin täysmehua, vaikkei sellaisilla perhettään hemmottelisi.

Niiden, jotka ovat huolissaan yhteisten rahojen valumisesta muukalaisille, pitäisi ottaa heidät erityisen avosylin vastaan. Siten he varmistavat, että vieras kokee olevansa osa yhteiskuntaa ja ryhtyy työskentelemään sen hyväksi. Ja kas, pian tämä rahoittaa veroillaan maahanmuuttokriitikon sosiaalietuudet.

On sama, saapuuko Suomeen rikas turisti, köyhä pakolainen vai valtion päämies. Heihin jokaiseen on suhtauduttava kuin arvovieraaseen. Väliä ei voi olla myöskään sillä, onko pakolainen nuori vai vanha, nainen vai mies, koulutettu vai kouluttamaton, terve vai sairas.

Jos ryhdymme erottelemaan, keitä haluamme maahamme, meiltä puuttuu sivistys. Ja sydän.

Ja sitten vielä muisto Suomesta. Kun autoni sammui joitain vuosia sitten Helsingin ruuhkassa, suomalaiset ajoivat ohi. Ainoa, joka pysähtyi auttamaan oli afrikkalaissyntyinen maahanmuuttaja.