PRINSESSAN TEINIVUODET
Toinen
osa
Prinsessa Mary, kruununperijä, kieltäytyi syömästä
juhlaillallisilla kaviaaria, ostereita, mediumiksi paistettuja
lampaankyljyksiä ja kaikkia kasviksia, varsinkin parsaa ja
ruusukaalia kaikissa niiden kulinaristissa ilmentymismuodoissa.
Sen sijaan hän jumaloi donitseja, fish & shipsejä, chicken currya ja Ben & Jerry'sin jäätelöitä, vaikka tapakouluttaja oli esitelmöinyt niiden olevan turhan rahvaanoloisia herkkuja.
Mary kieltäytyi balettiharrastuksesta ja neulontaopetuksesta, eikä suostunut menemään tunneille, joissa opiskeltiin kävelyä ja niiausta. Mieluiten hän katseli Netflixiä ja pläräili puhelintaan, teki snapchatiin ja twitteriin päivityksiä, joiden takia hovissa hermoiltiin.
Viidentoista ikävuoden lähestyessä prinsessa oli samankaltainen möhkäle kuin vauvana, tosin lähes yhdeksänkymmentä kiloa painavampi.
Mary vihasi mekkoja, korkokenkiä ja sukkahousuja.
Aina kun mahdollista, hän veti ylleen napapaidan ja repaleiset farkut, jotka asettuivat tiukasti hänen muodokkaiden reisiensä ympärille. Hän oli värjännyt tukkansa pinkiksi ja otattanut niskaansa tatuoinnin, jossa luki: FUCK YOU.
Tuleva kuningatar oli – lievästi sanottuna – ongelmatapaus.
Hän ei näyttänyt siltä, miltä prinsessojen oletettiin näyttävän. Hän ei pukeutunut kuten prinsessat (ei edes hattua ratsastuskisoissa). Hän ei puhunut kuten prinsessat (liian paljon f-alkuisia sanoja välimerkkeinä). Hän ei käyttäytynyt kuten prinsessat (syljeskelyä, keskisormen esittelyä lehdistölle).
Prinsessa Mary ei halunnut olla prinsessa, eikä hän halunnut edustaa vanhempiensa kanssa ja vielä vähemmän hän halusi olla jonain päivänä kuningatar. ”Fuck off, mielummin vaikka vessankassa”, hän oli twiitannut, ja siitä oli sosiaalinen media pillastunut, puhumattakaan lehdistöstä.
Skandaalinpoikasia maton alle lakaisevalla hovin henkilökunnalla oli tekemistä prinsessa Maryn kanssa. Yksityissihteeri apulaisineen peitteli hänen sekoilujensa jälkiä, korjaili hänen sanomisiaan ja keksi, kuinka paparazzit harhautettiin pois sieltä, missä prinsessa sattui liikkumaan, sillä luvassa oli takuuvarmaa törttöilyä.
Vanhemmat olivat huolissaan tyttärestään, joskin molemmilla oli niin paljon puuhaa edustustehtävissä, ihmisille hymyilemisessä, kättelyissä ja puuduttavissa illallisissa, että he eivät olleet aina selvillä kaikista prinsessan tempauksista, ja hyvä niin, sillä pienemmällä järkytyksellä selviää, kun ei tiedä ihan kaikkea lapsestaan.
Silti oli aivan selvää, että asioiden oli muututtava.
Prinsessan oli muututtava.
Tosin käytöskouluista ei ollut apua. Eikä kotiaresteista. Ei kännykän takavarikoinnista. Eikä siitä, että prinsessaa yritettiin estää tapaamasta Lukea, jonka seurassa sekoilu yltyi tuhoisiin mittasuhteisiin.
”Ei
kai meidän Mary ja Luke ole sillai?” kuningas mutisi kerran illalla
vuoteessa.
”Ei
kai nykynuoret”, sanoi Anna, joka täytti sudokua. ”Eikös ne
vain koskettele puhelimiaan.”
Kuninkaallisten ei tarvitse onneksi ratkoa pulmiaan yksin.
”Teidän majesteettinne, meillä on ehdotus”, yksityissihteeri puhutteli eräänä iltapäivänä biljardipöydän kokoisen kirjoituspöytänsä ääressä väsyneen oloisena virunutta Henrikiä.
Kuninkaallisten ei tarvitse onneksi ratkoa pulmiaan yksin.
”Teidän majesteettinne, meillä on ehdotus”, yksityissihteeri puhutteli eräänä iltapäivänä biljardipöydän kokoisen kirjoituspöytänsä ääressä väsyneen oloisena virunutta Henrikiä.
”Antaa
tulla.”
”Me
kokeilemme käänteistä psykologiaa.”
”Kokeilemme
mihin?”
”Prinsessa
Maryyn.”
”Kertokaa
lisää, olkaa hyvä.”
”Prinsessa
on teini, ja teiniä on tunnetusti vaikea pakottaa tekemään mitään,
mitä hän ei halua. Näkemyksemme mukaan teini haluaa tehdä
asioita, jotka ärsyttävät hänen vanhempiaan.”
”Jatkakaa,
olkaa niin hyvä.”
”Olen
ollut ymmärtäväni, että teitä vaivaa prinsessan pukeutumistyyli
ja yhtä lailla hänen käytöstapansa. Ja se nuori mies.”
”Vastaus
kaikkiin taitaa olla kyllä.”
”Tässä
esimerkki, jos sallitte. Teini kuuntelee mieluiten musiikkia, jota
hän tietää vanhempiensa inhoavan. Jos vanhempi alkaa kuunnella
samaa musiikkia, teini menettää kiinnostuksensa siihen.”
”Ja
sitten asiaan.”
”Mitäpä
jos teidän korkeutensa vaikka pukeutuisi saman tyylisesti kuin
prinsessa Mary? Ja puhuisi kuten hän? Ehkäpä hän muuttaisi
tapansa.”
Kuningas
rykäisi, riisui lukulasit nenältään ja työnsi toisen sangan
suuhunsa.
”Jaahas,
pitää miettiä”, kuningas sanoi. ”Täytyypä tiedustella
hallitukselta”, hän lisäsi, eikä tarkoittanut parlamentin
alahuonetta eikä ylähuonetta vaan puolisoaan.
To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti