maanantai 3. syyskuuta 2018

Kuka lukisi minut?


Miksi Jeppe juo? Miksi nuori ei lue?

Jeppe ei juo vitutukseen. Se on juo, koska se on tottunut juomaan ja tottumus vituttaa sitä aina välillä.

Nuori lukee, mutta ei kirjoja eikä lehtiä. Se lukee kyllä kirjan, kunhan joku tekee niin hyvän, ettei sitä voi laskea käsistä.

Luetko sinä? on Suomen Kustannusyhdistyksen ja Sanomalehtien Liiton yhteiskampanja, jonka tavoitteena on innostaa kahdeksasluokkalaisia selailemaan muutakin kuin puhelimensa näyttöä.

Kampanja sujuu niin, että parikymmentä lehteä julkaisee kolmiosaisen novellin ja nuoret ympäri Suomen tekevät siitä kirjoitelman. Parhaat palkitaan stipendein.

Tänä vuonna sain kunnian kirjoittaa kampanjan novellin ja tällä viikolla se julkaistaan pätkissä paikallislehdissä. Koska novelleja syntyi sivutuotteena toinenkin, julkaisen varjonovellin Prinsessan teinivuodet täällä.


PRINSESSAN TEINIVUODET

Ensimmäinen osa

Olipa kerran.

Näin sadut usein alkavat, ja niin on aloitettava tämäkin tarina, sillä onhan päähenkilömme prinsessa.
Mennäänpä ihan alkuun, tai melkein alkuun, sillä kukista ja mehiläisistä ja hedelmöittymisen ihmeestä ja kuninkaallisista voihkinoista ei saduissa ole tapana kertoa.

No siis. Eräänä keväänä kävi niin, että vilkkusilmäinen kuningas Henrik ja hänen puolisonsa, ihastuttava elokuvanäyttelijätär Anna Jackson, uudelta nimeltään Astorian herttuatar Anna, saivat kauan odottamansa suloisen tyttölapsen.

Tai niin huutelivat iltapäivälehtien otsikot, vaikka kuten tunnettua, niissä saattaa olla mukana ripaus vääristelyä, liioittelua ja suoranaista lukijan huijaamista.

SULOINEN prinsessa on syntynyt! Hovin IHANA pikku prinsessa! Henrik ja Anna & PIKKU-KAUNOTAR!

No jaa. Prinsessa ei ollut erityisen sievä, ei edes vauvana.

Itseasiassa hän oli iso, ilkeämielisten mukaan ruma ja persoonaltaan melko vähän prinsessamainen, kuten myöhemmin selvisi.

Onnellinen perhetapahtuma koettiin Pyhän Ursulan sairaalassa, jossa kuningasperheellä oli tapana synnyttää seuraavat hallitsijapolvet. Pian koko valtakunta tiesi, että prinsessa Mary saapui maailmaan 4670 grammaa painavana ja 53 senttiä pitkänä ja että sekä äiti että lapsi voivat erinomaisesti.

Tunnelma ei ollut oikeasti ihan noin auvoinen. Tarkennetaan, että syntyessään prinsessa oli verinen ja limainen ja rääkyvä kääryle, eikä hänellä ollut todistettavasti hopealusikkaa suussaan kätilön ottaessa hänet vastaan. Ja koska hän oli epätavallisen suuri, hänen hento äitinsä repesi niin, että häneen oli ommeltava 45 tikkiä. Siitä lööppilehdistö ei raportoinut, eikä myöskään siitä, että ponnistaessaan prinsessan maailmaan herttuatar Anna karjui hengitysharjoituksissa opittuun tahtiin: ”Fuck, fuck, fucketi fuck.”

Tuleva hallitsija pääsi ensimmäisiin virallisiin valokuviinsa kolmen päivän ikäisenä. Hänet puettiin röyhelöiseen mekkoon ja aseteltiin äitinsä syliin.

Prinsessan untuvaiseen, mutta jokseenkin muhkuraiseen päähän sovitettiin kultainen tiara Astorian linnan suuressa salissa, ja molemmat vanhemmat miettivät samaa, vaikkeivat sitä ottaneet puheeksi: ”Onko tuo möykky muka minun lapseni?”

Prinsessa oli syntyessään suurikokoinen, eikä hän sirommaksi muuttunut taaperona, leikki-ikäisenä eikä edes koulutien alkaessa.

Hän ei ollut linnunluinen kuin äitinsä. Hänellä ei ollut siroja näyttelijättären kasvoja vaan – jos johon pitäisi verrata – hänen naamansa muistutti turpeaa täysikuuta, johon oli upotettu kaksi tihrusilmää ja niiden keskelle perunamainen, vinoon tyrkätty nenä, johon kasvoi murrosiän aikana sellainen keko finnejä ja märkäpäitä, että hovin yksityissihteeri vitsaili prinsessan jääneen ampiaisparven hyökkäyksen uhriksi.

Marysta oli tullut teini, mutta häneltä puuttui yhä isänsä hurmaava hymy, suora ryhti ja korrektit käytöstavat.

Prinsessa pisteli neulalla korvansa täyteen reikiä ja laittoi niihin letkan rengaskoruja niin, että korvantehdet näyttivät kierrelehtiöiltä.

Kun hän lähti ostoksille, Rolls Roycen takapenkillä istui usein hänen ystävänsä Luke Smith, ja heidän jäljiltään auton lattialla pyöri siideritölkkejä ja tumppeja, jotka kuljettaja siivosi huomaavaisesti pois.

Mitä me teemme?” Henrik kysyi vaimoltaan tuskaisesti eräänä iltana. ”Marysta sentään pitäisi tulla jonain päivänä kuningatar?”

(To be continued...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti