Käytännöllisiä neuvoja runoilijoille

Suomen Kirjailijaliiton residenssissä Pietarissa on tupakeittiöllä varustettu huone, kellarilta tuoksahtava kaakeloitu vessa, näkymä sisäpihalle ja kaksi kirjahyllyjä, joille on varastoitu muutama venäjänkielinen teos, suomalaisia romaaneja, Raamattu, opaskirja ja Allegro-lehti.

Ja useampi lehdykkä nykyrunoutta.

Lähiravintolassa, Nevski prospektin varrella sijaitsevassa Bibliotekassa nauttimani pöytään tarjoillun ja pitkäksi venähtäneen kolmen ruokalajin lounaan (muna-savuturskasalaattia, borssikeittoa, kyljys sienikastikkeella) ja punaviinilasillisen jälkeen vetäydyin muutaman lähikaupasta ostetun Baltika-tölkin ja runouden seuraan kämpilleni.

Marianna Kurtto tuumii kokoelmansa View-Master (WSOY 2012) ensimmäisessä säkeessä: ”En saa ovia auki, vaikka toivon niiden aukeavan juuri minulle.”

Runon nimi onkin osuvasti En saa ovia auki. Kurton mielestä ratkaisu on: ”On siirrettävä ovia ikkunoissa ja seppeleitä ovissa.”

Minusta tuntuu, että parempia tuloksia syntyisi, jos runoilija tutustuisi oven toimintaperiaatteisiin. Ovessa on usein kahva, jota kääntämällä ovi aukeaa. Joskus ovi voi olla myös lukossa, jolloin tarvitaan oveen sopiva avain.

Ja sitten ote runosta Toisaalla ajatus kiitää:

ÄhäÄÄ

{näitä sattuu. kukaan ei hallitse alituiseen joogaa,

muotoja ruumiissaan joka tupa.

koi, ei erota säveltä ja kelk        kailee sorassa

perhosia huulillaan}

Nyt kannattaisi runoilijan tehdä tarkempaa taustatyötä. Sorassa on nimittäin melko työlästä kelkkailla. (Kelkkailusta kai on kyse, jos tuon tyhjän välin sanan keskeltä saa kuroa kiinni?) Romaanikirjailijana huomautan, että tarinan kannalta olisi uskottavampaa, jos mahdollinen kelkkailu tapahtuisi vain yksi perhonen huulilla.

Otan hyllystä seuraavan ohuen teoksen. Se on Harry Salmenniemen kirja Runojä (Otava 2011). Heti ensimmäiseksi voin todeta, että äidinkielen opettajani ei ilahtunut, jos taivuttelin sanoja sinne päin.

Tarkoittaako kirjan nimi myös sitä, että Salmenniemi on runoilijä? Vai runöilija? Runöilijä?

Tässä yksi nimeämätön runö hänen kokoelmastaan.

Elämä on sarja toistuvia

onnettomuuksia - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - suolla?

En tiedä, onko näin, mutta minusta tuntuu että Salmenniemen ajatus on harhautunut kesken työnteon ja hänellä on jäänyt väliviivanäppäin päälle. Neuvona antaisin, että tietokoneessa on myös näppäin, jolla saa pyyhittyä tekstiä (ja viivoja), jos käy pieni vahinko.

Pauliina Haasjoki on tehnyt kokoelmaansa Hiukset (Otava 2013) havaintoja niin luonnosta kuin ihmisen rakentamasta infrastruktuurista:

Virta on virran rantojen välissä.

Tie jatkaa tietä.

Olen samaa mieltä Haasjoen kanssa. Voisin lisätä, että myös meri on meren rantojen välissä. Sellainen kutkuttava ajatus jäi vaivaamaan, että voiko tie jatkaa joskus polkua eikä vain tietä?

Haasjoki kysyy teoksessaan: Mitä hiukset ovat? Ja vastaa siihen itse: Se osa ihmisissä mikä eniten muistuttaa lehtiä tai piirtää kulkemisen viivoja.

Kyllä minä Haasjoki nyt sanoisin, että kannattaisi käyttää Wikipediaa, jotta saisi tekstiin vähän tarkemman määritelmän. Eli näin: "Hiukset eli tukka tarkoittaa ihmisen päälaen, ohimojen ja takaraivon karvoitusta. Hiukset ovat pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja, jotka kasvavat päänahassa tiuhaan sijaitsevista hiustupista."

Nykyrunoilijoiden inspiroimana kirjoitin oman runoni kaupungista, jossa parhaillaan olen. Sen nimi olkoon piEtäri.

ÖhÖÖ

Kahviini halusin - - - - maitoa,

ostin piimää.
borssikeittoa rinnuksillani.

{Nevski prospekt kulkee sitä reu      nustavien

talojen välissä}

Mikä on taksikuski? Mies joka huijaa 300

ruplaa, on pudottanut hiuksensa, lehdetön.

Pieni suomalainen kirjakerho

Löydä suosikkisi 1 kirjan valikoimasta!

Tutustu heinäkuun kuukaudenkirjaamme!

Pienestä suomalaisesta kirjakerhosta on saatavilla yksi kirja, Jukka Behmin Viallinen valkaisuvoide. Helpota elämääsi valitsemalla yhden kirjan joukosta! Meiltä et voi tilata ihania lahjatavaroita! Valikoimissamme ei ole myöskään kukka-akvarelleja eikä grafiikkaa!

Heinäkuun uutuus!

Heinäkuussa kuukaudenkirjanamme on taas Jukka Behmin Viallinen valkaisuvoide! Pieni suomalainen kirjakerho kokosi lukijoiden mietteitä uusimmasta kuukauden kirjasta.

”Viallinen valkaisuvoide on ahmittu takakantta myöten. Lempeä, haikean hieno tarina monilla mausteilla. Hymyilin, nauroin ja itkin. Ehkä jopa mietin, miten olla parempi ihminen. Pakitin sivuja taaksepäin, koska halusin muistaa hienon lauseen, joka pysäytti ensimmäisellä lukukerralla. Nälkäkin tuli muutamaan otteeseen.”

Mervi R

”Toivon, että arvoisasta herra Patilista on tulossa piakkoin uusikin kirja.”

Siru P

”Olin tutustunut herra Patiliin sarjan ensimmäisessä osassa, ja nyt toista osaa lukiessani hän tuntui paljon tutummalta tyypiltä. Tämän sarjan kanssa voin ilokseni todeta, että tarina kantaa, ja toivon todella että Behm päätyy jatkamaan herra Patilin seikkailuja.

   Luulen, että tässä sarjassa olisi mahdollisuudet vaikka mihin, koska olen aistivinani samaa henkeä kuin Mma Ramotswe -kirjoissa. Behm on luonut kepeän ja dekkarimaisen tunnelman, joka ei kuitenkaan ole väkivaltainen tai julma.

   Behm kuvailee Intiaa ja sen kulttuuria herkullisesti. Melkein pystyin haistamaan nenässäni intialaisen ruuan tuoksun, sitäkin kirjailija kuvaa taitavasti. Viallisessa valkaisuvoiteessa lämpö ja huumori tekevät lukemisesta mukavaa. Kun Behm kuvailee herra Patilia ja tämän tutkimuksia, en voinut olla hymyilemättä.

    Viallista valkaisuvoidetta voin suositella monenlaiselle lukijalle. Dekkarin lukijoillekin tämä on hyvä kirja, sillä kukapa ei kaipaisi väkivallan väliin kevyempää rikoksen ratkaisua? Tutustuakseen herra Patiliin ei tarvitse olla dekkarinystävä, sillä tämä on niin humorinen ja lämmin sarja, että pulmien ratkaisu tulee siinä sivussa.”

Lukutoukan kulttuuriblogi / Krista

Myös kesäkuun kuukaudenkirjanamme oli Viallinen valkaisuvoide.

"Viallinen valkaisuvoide on ihana, lupsakka kirja, jossa ei mässäillä väkivallalla, vaan ratkotaan arvoituksia, joihin poliisi ei juuri puutu. Kirjassa on aivan herkullisia kohtia, joita tekee mieli lukea vieruskaverille ääneen, koska siten ne ovat vielä maistuvampia."

Kirjavinkit / Kini

"Tarinan kuljetuksen myötä kirjassa hämmästellään maailmaa ja esimerkiksi sitä, miksi tummaihoiset haluavat vaalentaa ihonsa ja vaaleat taas ruskettua auringossa. Kirjaa oli miellyttävä lukea, ja seikkailu oli sopivan jännää – ei siis murhia ja joukkosurmia tässä kirjassa."

Mari A:n kirjabologi

Kokeile sinäkin valkaisuvoidetta!

Siis jo JOPA viisi ihmistä on pitänyt kädessään Viallista valkaisuvoidetta! Pidä sinäkin! Pieni suomalainen kirjakerho toivottaa lukijoilleen hyvää kesää ja loppuvuotta Jukka Behmin Viallisen valkaisuvoiteen parissa!

Syyskuun kuukaudenkirjamme. Ja lokakuun.

Kouvolan Jack Sparrow

Kirjailijan on väitetty olevan tuote, vaikka myynnissä ei ole kirjailija vaan hänen kirjansa. Jos kirjailija on tuote, kirja on kai oheistuote.

Kun kirjailija tunnetaan, hänen kirjansa myy paremmin kuin kirjailijan, josta kukaan ei ole kuullut. Siinä tuotteistamisen ja kirjamyynnin lyhyt oppimäärä.

Tunnetun kirjailijan nimi synnyttää mielleyhtymän. Naamakarvainen Tuomas Kyrö kyllä ei mielensä pahoittaa. Sofi Oksanen, se rastoilla kehystetty Harry Potter, jonka kasvoilla helmeilee ärtymys ja litra meikkiä. Jos Jari Tervo tervehtii, sekin on vitsi tai vittuilua.

Eniten taitaa olla meitä Matti Vanhasta muistuttavia sattumakynäilijöitä, jotka sulautuvat harmaan tapetin väreihin.
 

Muotimallistomme luoja on AD Nunnu Halmetoja.

Jari Järvelän kirjoittaessa WSOY:lle kustantamon markkinointijohtaja ehdotti perheasioiden sotkemista ja rakastajattaren hankkimista Thaimaasta. Siten kirjailija näkyisi kuulemma enemmän lehdissä.

Olisiko mitään muuta tehtävissä?

Ari Wahlsten asteli kirjailijaliiton kevätpäivillä T-paidassa, johon oli painettu hänen kovaksikeitetyn dekkarinsa Kuka pelkää mustaa miestä? kansi. Kustantamo Kosmos oli kehottanut pukeutumaan paitaan aina kun kirjailija harhautuu ihmisten ilmoille.

Seuraavan kirjani Viallinen valkaisuvoide kustantaa Reuna. Uusi kustantamo, uudet kokeilut. Kirjan tuoteistaminen on edennyt niin, että kirja julkaistaan pehmeäkantisena ja pokkarinkokoisena, mutta tekstikooltaan lukijaystävällisenä.

Uuden tuotemallistomme sandaalit.

Julkaisu on ovelasti Kouvolan dekkaripäivien yhteydessä, niiden keskuudessa, jotka eivät voi elää ilman jännityskirjallisuutta. Tarjoiluna on intialaista pirtelöä mangolassia, sillä sijoittuuhan kirja Puneen.

Kirjastani on myös oma vaatemallisto. Siihen kuuluu T-paita ja sandaalit. Niihin painetut kuvat naisen vasemmasta silmästä on napattu kirjan kannesta. Muotivillitystä en odota syntyväksi, eikä mallistoa saa valistuneilta jälleenmyyjiltä kautta maan. Ajattelin tassutella kengissäni ihan itse.

Oma tuotteistamiseni on vielä enemmän vaiheessa. Tehokkainta olisi kai olla kolmen hyvin myyvän kirjailijan, Kyrön, Tervon ja Oksasen, risteymä.

Pitäisi kasvattaa parta ja hankkia rastat. Maalata silmät ja puuteroida posket ja vittuilla raskaasti. Lopputulema tuntuu tutulta. Sehän on Pirates of Caribbean -leffojen kapteeni Jack Sparrow. Kouvolan kaduilla erottuisin ja turpiini ottaisin.